Kaarle VII (Ranska)

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Ranskan monarkia
Kapetingien dynastia
(Valois-haara)

Filip VI

Lapset:

• Juhana II Hyvä

Juhana II

Lapset:

• Kaarle V
• Ludvig I, Anjoun kreivi
• Jean, Berryn herttua
• Filip, Burgundin herttua

Kaarle V

Lapset:

• Kaarle VI
• Louis, Orléans’n herttua

Kaarle VI

Lapset:

• Isabella Valois
• Katariina Valois
• Kaarle VII

Kaarle VII

Lapset:

• Ludvig XI

Ludvig XI

Lapset:

• Kaarle VIII

Kaarle VIII

Kaarle VII Voitokas (ransk. Charles VII, 22. helmikuuta 1403 – 22. heinäkuuta 1461) oli Valois-dynastiaan kuulunut Ranskan kuningas, joka hallitsi vuosina 1422–1461. Hänet tunnetaan Ranskassa myös lempinimillä Charles Le Bien-servi (”Hyvin palvellut Kaarle”) ja Le Victorieux (”Voittoisa”).^[1]

Suku

Kaarle VII oli edellisen kuninkaan Kaarle VI:n ja Baijerin Isabellan vanhin poika, eli dauphin.^[1] Tämän kuoltua vuonna 1422 Kaarle VII:n asema oli kruununtavoittelun kannalta hankala; Kaarle VI oli sopinut Troyes’n rauhansopimuksessa vuonna 1420, että Ranskan seuraavaksi kuninkaaksi tulisi Englannin kuninkaan Henrik V:n ja Valois’n Katariinan poika, joka oli syntynyt vuotta aiemmin.

Kuningas

Vaikka myös parlamentti oli vahvistanut sopimuksen, monet ranskalaiset katsoivat, että kyse oli vain Kaarle VI:n mielipuolisuuden synnyttämästä erheestä, jota ei tarvinnut noudattaa. Näin ajatteli etenkin Jeanne d’Arc, joka vuonna 1429 puoliväkisin ”raahasi” Kaarlen Reimsiin kruunattavaksi. Myös Englannin Henrik VI kruunattiin Ranskan kuninkaaksi vuonna 1431 Notre Damessa, mutta hän jäi varjohallitsijaksi. Kaarle VII:n kaudella Ranska valloitti takaisin Pariisin ja kaikki Englannin ranskalaiset alueet Calais’ta lukuun ottamatta.

Kaarle VII:n kruunajaisissa Kaarle VI:n kuoleman jälkeen käytettiin ensi kertaa tunnettua lausahdusta ”Kuningas on kuollut, kauan eläköön kuningas!” (ransk. Le Roi est mort. Vive le Roi!).

Kaarle VII:n sotilaallisesti merkittävin uudistus oli vuoden 1445 asetus, jolla Ranskan armeija muuttui täysin kuninkaan johtamaksi ammattipohjaiseksi armeijaksi. Feodaalivelvollisuuden sijaan ritareille maksettiin nyt palkkaa, ja upseerien nimityksissä kiinnitettiin huomiota kyvykkyyteen enemmän kuin syntyperään. Sotilaskuria parannettiin ja taktiikoita uudistettiin niin, että Ranskan armeija oli 1440-luvun lopulle tultaessa joka suhteessa ylivoimainen verrattuna Englannin armeijaan.

Kaarle VII perusti myös Poitiers’n yliopiston vuonna 1432, ja hänen hallituskaudellaan kansalaisten vauraus lisääntyi. Vaikka häntä onkin joskus arvosteltu päättämättömyyden takia, hän onnistui parantamaan valtakunnan poliittista ja taloudellista asemaa huomattavan paljon lähes neljänkymmenen hallitusvuotensa aikana.

Avioliitto ja lapset

Kaarle VII kihlattiin pikkuserkkunsa Maria Anjoulaisen kanssa vuonna 1413, ja heidät vihittiin joulukuussa 1422. Marian vanhemmat olivat Anjoun herttua Ludvig II ja Aragonian prinsessa Jolanda. Kaarle VII oli nuoruudestaan alkaen anoppinsa Jolandan vaikutusvallan alainen, mutta vaimonsa mielipiteistä hän ei ollut suuremmin kiinnostunut. Kaarlen ja Marian 24 vuotta kestäneen avioliiton aikana syntyi 14 lasta, joista kuusi eli aikuisikään asti.^[2]

Perintö

Kaarlen kuoltua valtaistuimelle nousi hänen poikansa Ludvig XI, joka oli jo isänsä elinaikana avoimesti noussut kapinaan tätä vastaan.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle VII Wikimedia Commonsissa

Edeltäjä: Kaarle VI Rakastettu

Ranskan kuningas 1422–1461

Seuraaja: Ludvig XI Harkitseva

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Yhdysvallat Ruotsi Japani Tšekki Australia Kreikka Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijät CiNii Henkilöt Deutsche Biographie Muut IdRef