Matteus Marttila
| Matteus Marttila | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. helmikuuta 1949 Luvia |
| Kuollut | 13. tammikuuta 2012 (62 vuotta) Tampere |
| Ohjaaja | |
| Palkinnot | |
| Parhaan lavastuksen Jussi | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Matteus Erkki Akseli Marttila (24. helmikuuta 1949 Luvia[1] – 13. tammikuuta 2012 Tampere) oli suomalainen lavastaja ja elokuvantekijä.
Ura
Matteus Marttila, alun perin Matti, oli kotoisin Luvian Korvenkylästä. Taiteellista lahjakkuutta osoitettuaan hän hakeutui opiskelemaan Porin piirustuskouluun ja sitten Helsinkiin, jossa hän opiskeli 1971–1974 silloisessa Taideteollisessa oppilaitoksessa.
Uransa aikana hän toimi usean vuosikymmenen aikana lavastajana lukuisissa elokuva- ja televisiotuotannoissa. Hänen uransa alun merkittävimpiä seikkoja oli vain vähän aikaa kestänyt hedelmällinen yhteistyö Filminor Oy:ssä ohjaaja Risto Jarvan kanssa, jolle hän lavasti elokuvat Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975), Loma (1976) ja Jäniksen vuosi (1977).[2] Alku-uran merkittäviin töihin lukeutuu myös lavastus Tapio Suomisen elokuvaan Täältä tullaan, elämä! (1980), joka oli ensi-iltavuotensa katsotuin kotimainen elokuva.
Vuodesta 1981 2000-luvun puoliväliin Marttila työskenteli Tampereella Yleisradion TV 2:n teatteritoimituksessa lavastaen lukuisia TV-elokuvia, -sarjoja ja muita tuotantoja.[3] Eläkkeelle jäätyään hän toimi aktiivisesti Risto Jarva -seurassa, jonka puheenjohtajana hän toimi vuodesta 2011 kuolemaansa asti.[4]
Uransa aikana hänet palkittiin lukuisasti lavastustyöstään, muun muassa Jussi-patsaalla vuonna 1979 Jaakko Pakkasvirran elokuvasta Runoilija ja muusa (1978). Hänen viimeiseksi isommaksi työkseen jäi lavastus Katariina Lillqvistin animaatioon Uralin perhonen (2008).
Kuolema
Marttila kuoli kotonaan Tampereen Pispalassa saamaansa sairaskohtaukseen perjantaina 13. tammikuuta 2012.[3] Hänet on haudattu Lamminpään hautausmaalle Tampereelle.[5]
Filmografia
lavastajana, ellei muuta mainittu[2][6]
- Jeanne d'Arc (lyhytelokuva), 2009 lavastus, rekvisiitta, näyttelijä
- Uralin perhonen (lyhytelokuva), 2008
- Elli (televisioelokuva), 2005
- Yövuoro (televisiominisarja), 2005
- Niin paljon parempi mies (televisiominisarja), 2002
- Siperian nero (televisiosarja), 2000
- Arvokkaasti (televisiosarja), 2000
- Kekkosen kaveri (televisioelokuva), 2000
- Kylmän kosketus (televisiominisarja), 1999
- Outo tehtävä (televisioelokuva), 1997
- Kyllä isä osaa (televisiosarja), 1995
- Nuijasota - 1500-luvun tarinoita (televisiominisarja), 1993
- Luonnonmukainen rakastaja (televisiominisarja), 1992
- Luonnollinen kuolema (televisiominisarja), 1992
- Paperitähti, 1989 näyttelijä
- Valkoinen nainen (televisioelokuva), 1989
- Entäs nyt, Niskavuori? (televisioelokuva), 1987
- Kummajaiset (televisiosarja), 1987–1989
- Niskavuoren Heta, 1987
- Niskavuoren nuori emäntä, 1987
- Valkoinen kääpiö, 1986
- Porvoonjoki - Historian virta (dokumenttisarja), 1985
- Aikalainen, 1984
- Niskavuori, 1984
- Rauta-aika (minisarja) näyttelijä , 1982
- Debyytti (lyhytelokuva), 1981
- Pedon merkki, 1981 lavastus, näyttelijä
- Aurinkotuuli, 1980
- Täältä tullaan, elämä!, 1980
- Ihmemies, 1979 lavastus, näyttelijä
- Runoilija ja muusa, 1978 lavastus, näyttelijä
- Jäniksen vuosi, 1977
- Pulakapina, 1977
- Loma, 1976 lavastus, näyttelijä
- Mies, joka ei osannut sanoa ei, 1975 lavastus, näyttelijä
- Helsinkiläisrakkautta (lyhytelokuva), 1974
Palkinnot
- Neuvostoliiton Kinoliiton pääpalkinto, 1982 (Lavastus elokuvassa Pedon merkki)
- Valtion elokuvapalkinto, 1980 (Lavastus elokuvassa Täältä tullaan, elämä!)
- Parhaan lavastuksen Jussi, 1979
Lähteet
- ↑ Seppälä, Riitta & Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 289. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0236-X.
- ↑ a b Elonet
- ↑ a b c Kuolleet, Helsingin Sanomat 17.2.2011 sivu C 8
- ↑ Risto Jarva -seura
- ↑ Tampereen seurakuntayhtymän hautahaku Hautahaku. Viitattu 26.12.2023.
- ↑ The Internet Movie Database (IMDb)
|
