Urheiluvuosi 1931
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1921 • 1922 • 1923 • 1924 • 1925 • 1926 • 1927 • 1928 • 1929 • 1930 – 1931 – 1932 • 1933 • 1934 • 1935 • 1936 • 1937 • 1938 • 1939 • 1940 • 1941 |
| Vuodet |
| 1928 • 1929 • 1930 – 1931 – 1932 • 1933 • 1934 |
Urheiluvuosi 1931 käsittelee vuoden 1931 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Alppihiihto
- Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut Mürrenissä, Sveitsissä. Ison-Britannian Esme Mackinnon voitti naisten kaikki kolme kilpailua. Miesten kultamitaleista kaksi meni Sveitsiin ja yksi Itävaltaan.[1][2]
Baseball
- World Seriesissä St. Louis Cardinals voitti Philadelphia Athleticsin otteluvoitoin 4–3.[3]
Jääkiekko
- Maailmanmestaruuskilpailut Krynicassa, Puolassa. Kultaa voitti Kanada, hopeaa sai Yhdysvallat ja pronssille sijoittui Itävalta.[4][5]
- Stanley Cupin voitti toisen peräkkäisen kerran Montreal Canadiens.[6]
Paini
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailut Prahassa, Tšekkoslovakiassa. Ohjelmassa oli seitsemän painoluokkaa, joista sekä Ruotsi että Suomi voittivat kolme.[7]
- Vapaapainin Euroopan-mestaruuskilpailut Budapestissa, Unkarissa. Ohjelmassa oli seitsemän painoluokkaa, joista Sveitsi voitti kolme.[8]
Pikaluistelu
- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut Helsingissä, Suomessa. Mestaruuden voitti isäntämaan Clas Thunberg viidennen kerran urallaan.[9][10]
Pohjoismaiset hiihtolajit
- Maailmanmestaruuskilpailut Oberhofissa, Saksassa. Ohjelmaan kuului kaksi maastohiihtomatkaa sekä mäkihyppy ja yhdistetty, ja Norja voitti kaikki kultamitalit. Johan Grøttumsbråten voitti 18 kilometrin hiihdon ja yhdistetyn.[11][2]
Pyöräily
- Italian ympäriajon voitti isäntämaan Francesco Camusso.[12]
- Ranskan ympäriajon voitti isäntämaan Antonin Magné.[13]
Taitoluistelu
- Maailmanmestaruuskilpailut Berliinissä, Saksassa. Miesten mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Itävallan Karl Schäfer, naisten mestaruuden viidennen peräkkäisen kerran Norjan Sonja Henie sekä pariluistelumestaruuden ensimmäisen kerran unkarilaispari Emilia Rotter / László Szollás.[14][15]
Tennis
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Jack Crawford ja naisten kaksinpelin saman maan Coral Buttsworth.[16]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Jean Borotra ja naisten kaksinpelin saksalainen Cilly Aussem.[17]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Sidney Wood ja naisten kaksinpelin Cilly Aussem.[18]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Ellsworth Vines ja naisten kaksinpelin seitsemännen kerran urallaan saman maan Helen Moody.[19]
- Davis Cupin voitti Ranska viidennen peräkkäisen kerran.[20]
Uinti
- Euroopan-mestaruuskilpailut Pariisissa, Ranskassa. Unkari voitti ratauinnissa neljä kultamitalia, kaikki miesten puolella. Kolmeen kultamitaliin ylsivät unkarilainen István Bárány ja alankomaalainen Marie Braun, joiden molempien kultamitaleista yksi tuli viestissä.[21][22]
Yleisurheilu
- Ranskalainen Jules Ladoumègue juoksi 4.10. Pariisissa maililla maailmanennätyksen 4.09,2. Tokiossa 27.10. japanilainen Chuhei Nambu teki pituushypyn maailmanennätyksen 798 cm ja hänen maanmiehensä Mikio Oda paransi kolmiloikan maailmanennätykseksi 15,58 m. Yhdysvaltalainen Stanfordin yliopiston joukkue juoksi 8.5. Fresnossa 4 × 400 metrillä maailmanennätyksen 3.12,6. Tšekkoslovakialainen František Douda sivusi 4.10. Brnossa kuulantyönnön maailmanennätystä 16,04 m.[23]
Katso myös
Lähteet
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
Viitteet
- ↑ Pihlaja, s. 21–24
- ↑ a b Virtamo, s. 150
- ↑ Virtamo, s. 146
- ↑ Pihlaja, s. 251
- ↑ Virtamo, s. 180
- ↑ Pihlaja, s. 262
- ↑ Virtamo, s. 273
- ↑ Virtamo, s. 273–274
- ↑ Pihlaja, s. 549
- ↑ Virtamo, s. 211
- ↑ Pihlaja, s. 160–163, 439, 868
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Pihlaja, s. 706–707
- ↑ Virtamo, s. 223
- ↑ Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 738–739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Pihlaja, s. 766–770
- ↑ Virtamo, s. 380
- ↑ Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 535, 543, 547. , 1987.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1931 Wikimedia Commonsissa
