Urheiluvuosi 1935
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1925 • 1926 • 1927 • 1928 • 1929 • 1930 • 1931 • 1932 • 1933 • 1934 – 1935 – 1936 • 1937 • 1938 • 1939 • 1940 • 1941 • 1942 • 1943 • 1944 • 1945 |
| Vuodet |
| 1932 • 1933 • 1934 – 1935 – 1936 • 1937 • 1938 |
Urheiluvuosi 1935 käsittelee vuoden 1935 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Alppihiihto
- Maailmanmestaruuskilpailut Mürrenissä, Sveitsissä. Itävalta oli kolmella kultamitalillaan menestynein maa. Kaksinkertaisia kultamitalisteja olivat Itävallan Anton Seelos ja Saksan Christl Cranz.[1][2]
Baseball
- World Seriesissä Detroit Tigers voitti Chicago Cubsin otteluvoitoin 4–2.[3]
Jääkiekko
- Maailmanmestaruuskilpailut Davosissa, Sveitsissä. Kultaa voitti Kanada, hopeaa sai Sveitsi ja pronssille sijoittui Iso-Britannia.[4][5]
- Stanley Cupin voitti Montreal Maroons.[6]
Koripallo
- Ensimmäiset Euroopan-mestaruuskilpailut Genevessä, Sveitsissä. Latvia voitti kultaa, Espanja sai hopeaa ja Tšekkoslovakia sijoittui pronssille.[7][8]
Nyrkkeily
- Yhdysvaltalainen James J. Braddock nousi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestariksi 13.6. Long Islandilla ottamalla pistevoiton maanmiehestään Max Baerista.[9]
Paini
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailut Kööpenhaminassa, Tanskassa. Ohjelmassa oli seitsemän painoluokkaa, joista Ruotsi voitti neljä.[10]
- Vapaapainin Euroopan-mestaruuskilpailut Brysselissä, Belgiassa. Ohjelmassa oli seitsemän painoluokkaa, joista Unkari ja Ruotsi voittivat kumpikin kaksi.[10]
Pikaluistelu
- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut Oslossa, Norjassa. Mestaruuden voitti isäntämaan Michael Staksrud toisen kerran urallaan.[11][12]
Pohjoismaiset hiihtolajit
- Maailmanmestaruuskilpailut Vysoké Tatryssa, Tšekkoslovakiassa. Ohjelmaan kuului kolme maastohiihtomatkaa sekä mäkihyppy ja yhdistetty. Suomi ja Norja voittivat kaksi kultamitalia sekä Ruotsi yhden.[13][2]
Pyöräily
- Italian ympäriajon voitti isäntämaan Vasco Bergamaschi.[14]
- Ranskan ympäriajon voitti belgialainen Romain Maes.[15]
Taitoluistelu
- Maailmanmestaruuskilpailut Budapestissa, Unkarissa ja Wienissä, Itävallassa. Miesten mestaruuden voitti kuudennen peräkkäisen kerran Itävallan Karl Schäfer, naisten mestaruuden yhdeksännen peräkkäisen kerran Norjan Sonja Henie sekä pariluistelumestaruuden neljännen kerran urallaan unkarilaispari Emilia Rotter / László Szollás.[16][17]
Tennis
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti neljännen kerran urallaan järjestäjämaan Jack Crawford ja naisten kaksinpelin britti Dorothy Round.[18]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti britti Fred Perry ja naisten kaksinpelin saksalainen Hilde Sperling.[19]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Fred Perry ja naisten kaksinpelin seitsemännen kerran yhdysvaltalainen Helen Moody.[20]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Wilmer Allison ja naisten kaksinpelin neljännen peräkkäisen kerran saman maan Helen Jacobs.[21]
- Davis Cupin voitti kolmannen peräkkäisen kerran Iso-Britannia.[22]
Yleisurheilu
- Yhdysvaltalainen Jesse Owens teki 25.5. Ann Arborissa neljä huipputulosta. Ensin hän sivusi 100 jaardin juoksussa maailmanennätystä 9,4 s. Sitten hän teki pituushypyssä maailmanennätyksen 813 cm, mikä oli ensimmäinen virallinen kahdeksan metrin ylitys ja kesti maailmanennätyksenä 25 vuotta. Tämän jälkeen hän paransi 220 jaardin suoran radan maailmanennätystä 0,3 sekuntia aikaan 20,3 s. Lopuksi hän vielä alitti 220 jaardin aitajuoksussa maailmanennätyksen 0,4 sekunnilla juostessaan ajan 22,6 s.[23][24][25]
- Saksalainen Willy Schröder teki 28.4. Magdeburgissa kiekonheiton maailmanennätyksen 53,10 m, yhdysvaltalainen Keith Brown paransi 1.6. Cambridgessä, Massachusettsissa seiväshypyn maailmanennätykseksi 439 cm ja australialainen Jack Metcalfe teki 14.12. Sydneyssä kolmiloikan uudet ME-lukemat 15,78 m.[26]
Katso myös
Lähteet
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
Viitteet
- ↑ Pihlaja, s. 21–24
- ↑ a b Virtamo, s. 150
- ↑ Virtamo, s. 146
- ↑ Pihlaja, s. 251
- ↑ Virtamo, s. 180
- ↑ Pihlaja, s. 262
- ↑ Pihlaja, s. 314
- ↑ Virtamo, s. 192
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 186, 194–196, 696. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ a b Virtamo, s. 274
- ↑ Pihlaja, s. 549
- ↑ Virtamo, s. 211
- ↑ Pihlaja, s. 160–161, 439, 868
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Pihlaja, s. 706–708
- ↑ Virtamo, s. 223
- ↑ Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 738–739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Gustkey, Earl: The Greatest Day in Track & Field : 50 Years Ago, Jesse Owens Had an Afternoon Like No One Else Los Angeles Times. 25.5.1985. Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Virtamo, s. 419, 425
- ↑ Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 547. , 1987.
- ↑ Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa, s. 546–548. , 1987.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1935 Wikimedia Commonsissa
