Yhdysvaltain presidentinvaalit 1812 |
1808 ← | 4. marraskuuta – 7. joulukuuta 1812 | → 1816 | |
| 217 valitsijamieskokouksen valitsijamiesääntä 109 valitsijamiesääntä tarvitaan voittoon | | | | Ehdokas | James Madison | DeWitt Clinton | | Puolue | Demokraatti-republikaanit | Demokraatti-republikaanit[huom 1] | Kotiosavaltio | Virginia | New York | Varapresidenttiehdokas | Elbridge Gerry | Jared Ingersoll | Valitsijamiesäänet | 128 | 89 | Voitetut osavaltiot | 11 | 7 | Äänet | 140 431 | 132 781 | Kannatus | 50,4 % | 47,6 % | |
|
Vihreissä osavaltioissa Madison voitti valitsijamiehet ja oransseissa Clinton. Numerot kertovat jokaisen osavaltion valitsijamiesäänten määrän. |
Presidentti ennen vaaleja James Madison Demokraatti-republikaanit | Uusi presidentti James Madison Demokraatti-republikaanit | |
Yhdysvaltain presidentinvaalit 1812 olivat järjestyksessään seitsemännet Yhdysvaltain presidentinvaalit, jotka järjestettiin 30. lokakuuta – 2. joulukuuta 1812, vuoden 1812 sodan ollessa käynnissä. Vaaleissa olivat vastakkain demokraattis-republikaanisen puolueen istuva presidentti James Madison ja saman puolueen toisinajattelija DeWitt Clinton, joka oli Madisonin edesmenneen varapresidentin, George Clintonin, veljenpoika. Opposition federalistit antoivat tukensa Clintonille. Siitä huolimatta Madison valittiin toiselle kaudelle 50,4 prosentin kannatuksella vastustajansa 47,6 prosenttia vastaan, mikä teki vuoden 1812 vaaleista siihen mennessä tiukimman.
Ehdokkaat
Demokraatti-republikaanien ehdokkaat
Ensimmäinen lippuäänestys
Toinen lippuäänestys
Federalistien ehdokkaat
-
-
-
Entinen Yhdysvaltain Britannian-suurlähettiläs
Rufus King
Ennen kuin DeWitt Clinton ilmoitti pyrkivänsä vaihtoehtona Madisonille, korkeimman oikeuden puheenjohtaja John Marshall oli federalistien ennakkosuosikki, mutta newyorkilaisen Clintonin pyrkiessä federalistit eivät voineet enää mennä takuuseen New Yorkin valitsijamiesäänistä. Tämä olisi voinut viedä vaalit demokraatti-republikaanien hallitseman edustajainhuoneen päätettäväksi, jolloin Madison valittaisiin lähes varmasti uudelle kaudelle.
Federalistit päättivät olla tukematta Clintonia syyskuussa pidetyssä vaalikokouksessa ja ilmoittivat etteivät asettaisi omaa ehdokasta.
Virginian federalistit päättivät asettaa ehdolle entisen Britannian-suurlähettilään ja kongressiedustaja Rufus Kingin presidentiksi ja William Richardson Davien varapresidentiksi.
Tulokset
Huomioita
- ↑ Vaikka Clinton leimataan usein federalistien ehdokkaaksi, tosiasiallisesti hän pyrki presidentiksi demokraatti-republikaanina eikä federalistinen puolue asettanut häntä ehdolle. Hän sai silti kannatusta federalisteilta esimerkiksi Pennsylvaniassa, mutta myös New Yorkin demokraatti-republikaaneilta.